*

Pohjatuulen Valtakunta Viileää puhuria pohjoiselta taivaalta

Muinaissuomalainen tuontiuskontomme?

(Sain idean kirjoittaa aiheesta luettuani ja kommentoituani Ilmari Schepelin taannoista kirjoitusta suomalaisista muinaisnimistä)

--------------------------------------------------

[Edit. 3.7. korjattu muutama kiireessä tehty lapsus ja laajennettu tekstiä]

 

Tämän tästä erilaisilla keskustelupalstoilla, joissa sivutaan suomalaista muinaisuskontoa, varsinkin erilaisilla ns. pakanuudesta kiinnostuneiden keskustelijoiden huomaa kaipaavan ikään kuin "takaisin juurille", erityisesti verrattuna nykyisin vallitsevaan Kristinuskoon. Usein puhuttaessa muinaissuomalaisesta uskosta tai vanhasta suomalaisesta kansanuskosta sekä ns. pakana-ajan jumalista, teemaan vedotaan sillä argumentilla, että kyse olisi alkuperäisestä suomalaisesta uskonnosta, ja vedotaan siihen, että Kristinusko on vierasta tuontitavaraa. Usein tätä argumenttia alleviivataan vielä ns. miekkalähetys-teesilä höystettynä. Vedotaan siihen, että ns. pakana-ajan jumalat olisivat alkuperäisiä, esi-isiemme palvomia jumaluuksia, ja että Kristinusko ei ikään kuin kuuluisi Suomeen sillä perusteella, että se on tuontitavaraa.

Kyseessä on tavallaan puoliksi oikeassa oleva argumentti; Kristinusko on tuontitavaraa. Sen sijaan siinä mennään metsään, että muinaissuomalaisten jumaluudet eivät olisi tuontitavaraa.

Mutta palataan siihen alempana, ensin vähän Kalevalasta;

Kuten tiedämme, Kalevala sekä kansanperinne välittää meille maailmanselityksen, maailman luomistarinan ja vanhojen jumaluuksien nimiä. Tosin nämä tulevat meille Elias Lönrotin ja hänen aikalaistensa "siivilöimänä" ja editomana sikäli väärin, että esi-isillemme Väinämöinen(Vanem), Joukahainen (Juko), Ilmarinen(Ilmen/Inmar), jne eivät olleet tietäjiä/sankareita, jne, vaan jumalia, aivan kuten heidän äitinsä Ilmatar. Moisten pakanajumalien "lobbaaminen" olisi ollut sellaisenaan mahdotonta 1840-luvun Suomessa, joten tämä piti häivyttää ja näistä hahmoista tehdä vain jumalsankareita ja/tai tietäjiä.

Lönrothan teki "Tolkienit" sikäli, että Kalevalasta noin kolmannes on hänen sepittämäänsä. Sen tarinat, runot, jne. olivat ilman yhtenäistä tarina-juonta, erilaisina versioina, joista osa oli temaattisesti toisiinsa limittyviä, mutta mitään yhtenäistä tarinaa tai juonta ei ollut. Lönrot otti osan keräämistään runoista, muokkasi niitä, lisäsi niihin ja kokosi oman eepoksen, laati juonen ja tarinan. Ne runot, jotka eivät hänen näkemykseensä sopineet, hän jätti ulkopuollelle (ne julkaistiin myöhemmin osin Kantelettaressa). Lönnrot siis muokkasi ja editoi ja rakensi ihan uuden eepoksen, eli teki ns. Tolkienit, vähän kuten moni myöhempikin fantasia-kirjailija.

Se, mikä kertoo oleellisen Kalevalan myyttien alkuperäisestä tulosuunnasta, on kuitenkin sen alkumyytti, jossa maailma syntyy linnun munasta - On syytä vilkaista muinaiseen Lähi-itään (josta muinaispersialainen muna-myyttikin on peräisin).

 

Ilmarinen = Ukko

Muinaissuomalaisten pääjumala oli "ukko ylijumalana", tunnettu taivaan ja ukkosen jumaluus. Sitä tosin ei yleensä enää muistella, että "ukko" oli pseudonyymi, joka tarkoitti isoisää. Siksi tämä "taivaan isä" tunnettiin myös "taatto taivahisena". Sekin on pseudonyymi. Kyse on nimittäin Ilmarisesta (lisäksi "ukkokin" voi olla sanana lainaa vrt. slaavien "Ogon" tulen ja ukkosen jumala, ukkonen l. "taivaan tuli").

Ilmarinen, vepsäläisille ja vatjalaisille Ilmen ja permiläisille Inmar, oli "taivahan takoja", siis taivaan ja ukkosen jumaluuden ns. oikea nimi muinaissuomalaisille. 

Käsitys taivaallisesta sepästä, joka hakkaa pilvissä vasaralla on varsin luonnollinen ymmärtää, kun muinaiskansat hakivat selitystä sille, mistä ukkosen ääni tulee. Lisäksi Ilmarinen kuvataan taivaankannen luojana/takojana, joten tähän "taivahan isään" on sekoittunut myös luoja-jumaluus-teemasta peräisin olevaa ainesta.

Ilmarisen-Inmarin äiti Ilmatar taas kuvataan "taivaan jumalattarena". Ilmatar kuvattaan permiläisissä myyteissä jännällä tavalla, ikään kuin Neitsyt Mariana. Tämä äiti-poika-hahmotelmaa on pidetty kristillisenä vaikutuksena sukulaiskansamme mytologiassa, mikä johtuu siitä, ettei ole osattu nähdä sitä tosiasiaa, että tämä äiti-poika -jumalpari on kristilliseen kirkkoonkin tullut Madonna ja lapsi -asetelmana pakanallisesta traditiosta.

Nimittäin tämä äiti-poika -jumalpari on alkujaan - nimiään myöten - peräisin muinaisesta Lähi-idästä.

 

Ilmarinen, Enmer ja  Marduk

Tämä sama Ilmarinen/Ilmen eli Inmar tunnettiin etelämpänä Lähi-idässä nimellä Enlil, ilman jumala. Mutta itse nimi juontuu erään varhaisen sumerilaisen dynastian hallitsijan nimestä; Enmer. Enmerin (n. 2300 l. e.a.a.) in aikana sumerilaiset palvoivat ilman jumala Enliliä ja tämän vaimoa, Ninliliä (lil = ilma), jotka vastasivat jo puoliksi Ilmarista ja Ilmatarta. Enmer oli jumalkunigas-ylipappi -kultin ympärilleen pystyttänyt varhainen hallitsija.

Enmer, joka tunnettiin myöhemmin seemiläisenä ja vanhan Babylonian aikana nimellä seemiläisillä nimillä Namurrud, eli Nimrod on sama tyyppi, josta Raamattu mainitsee, että hän oli "suuri metsästäjä Herran edessä" ('Metsästäjä' tosin puoliksi väärä käännös, sillä kyse oli soturista).

Egyptiläiset tunsivat hänet nimellä "Enmerkar" eli "Enmer metsästäjä".

Merkittävää miehessä oli - viitaten ylempään viitteeseen permiläisten uskonnon äiti-lapsi eli Inmar+äitijumalatar-duosta, että legendan mukaan Enmer eli Nimrod tappoi isänsä ja nai äitinsä. Enmer/Nimrod oli siis äiti-vaimonsa poika-mies.

Judeo-seemiläisessä traditiossa taas Nimrod oli siis selkeästi ihminen, Raamatussakin mainitun Haamin pojan, Kuusin (Cush) poika, oidipusmyytin alullepanija.

Äiti-vaimo sattui olemaan naisellisen hedelmällisyyden jumalattaren Inannan (myöhemmässä kulttuurivaihessa Astarten eli Ishtarin) ylipapitar. Koska paikallinen hedelmällisyyskultti edellytti, että kuninkaan - eli ylipapittaren aviomiehen - piti olla Enkin, hedelmällisyyden, tiedon ja makean veden jumalan ylipappi, Enmer (Nimrod) otti viran. Mutta hän vei asian paljon pidemmälle: hän julisti olevansa paitsi ylipappi, myös tämän jumaluuden inkarnaatio.

(Tämä Enki, virtaavan veden ja tiedon/viisauden jumala oli muuten hedelmällisyys-rooliaan lukuunottamatta sumerilaisten vastine Väinämöiselle, mutta ei nyt mennä tähän).

Johtuen mm. juuri tuosta Muinais-Sumerilaisen hallitsija Enmerin ylipappi-inkarnaatio-jumalkuningas-kultista, hänen nimestään juontuu osittain permiläisten Inmar- ja parin foneettisen muutoksen jälkeen suomensukuisten Ilmen/Ilmarinen -nimet.

Miksi sitten miehisen hedelmällisyyden jumala Enkinä itseään palvotuttanut mies rinnastettiin myös ilman, ukkosen ja taivaan jumalaksi? Se johtuu myöhäisemman ajan kehityksestä. Nimittäin ilmeisesti myöhäisemmän, vanhan Babylonian valtakunnan aikaisen, tarinaversion mukaan Enmer eli Nimrod palvotutti itseään ylijumala Baal Mardukina.

Tämä johtui siitä, että tuohon aikaan tultaessa uskonto oli muutunut; Enkin lisäksi jumalkuningas-ylipapin aloittamaan kulttitraditio oli muuttunut. Baal Marduk oli hahmo, jossa yhdistyivät sumerilaisten aurinkojumala Utu, ilman/ukkosen jumala Enlil ja hedelmällisyydenjumala Enkin eli Ea:n atribuutit. Lisäksi babylonialaista Mardukia väsättäessä tähän vielä ympätiin taivaanjumala/luojajumala An:in atribuutti "taivaan isänä". Näin Marduk oli siten babylonialaisten "taivaan isä", aurinkojumala, hedelmällisyyden jumala ja myös ilman/ukkosen jumala. Tämä rinnastettiin planeetta Jupiteriin, josta tulee käsitys Jupiterista vasaraa heiluttelevana ukkosenjumala - kuten ukko Ilmarinenkin (Ja Thor -rinnastus germaanisen jumalkavalkadin puolella). Marduk oli vanhan Babylonian valtakunnan aikana pääkaupunki Baabelin pää- ja suojelijajumaluus.

Aivan kuten Mardukissa yhdistyi sumerilaisten miehisen hedelmällisyyden ja tiedon jumala Enki/Ea, ukkosen/ilmanjumala Enlil, sekä "isä jumala" tai "taivaan jumala" An, samoin yhdistyy Ilmarisessa taivaan jumalan eli "taivaan kannen takojan" tai "taivahan taaton" rooliin ukkosen ja Ilman jumalan sekä hedelmällisyyden (sateen jumala) roolit.

Ilmarinen on siis atribuuttiensa puolesta hyvin pitkälle sama kuin myöhempi babylonialainen Marduk, lukuun ottamatta auringonjumala Utu:n ja  Enki-hahmon, virtaavan veden ja viisauden/tiedon jumaluuden atribuutteja (jotka muinaissuomalaisilla liitettiin Väinämöiseen). Mutta nimensä puolesta Ilmarin(en)/Ilmen/Inmar tulee samaan Marduk-kultin kehityshistorian varhaisemman, sumerilaisen kulttuurivaiheen hallitsijan, Enmerin nimestä.

 

Ilmatar, Istar ja Esteri 

Poika-miehensä kuoltua äiti-leski-kuningatar (Semiramis), julisti olevansa myös "taivaan kuningatar", jossa roolissa hän palvotutti itseään jumalattarena, jossa yhdistyi sekä sumerilaisten alkujaan maan jumalattaren Ki:n (Anin vaimo) että ilman jumalattaren Ninlilin atribuutit. Jostain syystä äiti-maasta tehtiin taivaan kuningatar. Ja vanhastaan hänen kerrottiin olleen Inannan eli varhaisen Ishtarin, seksin ja hedelmälisyyden jumalattaren, ylipapitar, joten viimeistään vanhan babylonian valtakunnan ajalla nämä kaikki ympättiin kätevästi Ishtarin rooliin.

Uskonto kehittyi:

An + Enlil + Enki(Enmer) -triadi = Marduk (Nimrodin eli Enmerin hahmossa)

Ki + Ninlil + Inanna -triadi = Ishtar 

 

Kun vertaamme samoilla atribuuteilla suomalaisiin jumaluuksiin:

An + Enlil + osa Enkiä = Ilmarinen (eli "Ukko ylijumala")

Ki + Ninlil = Ilmatar (taivaan/luoja/äiti-jumalatar + ilman jumalatar)

Inanna + osa Ninliliä = Esteri (hedelmällisyyden jumalatar Ilmarisen vaimo)

Muinaissuomalaisessa uskonnossa Ilmarisen (An+Enlil+osa Enkiä) vaimon ja äidin roolit ovat eri jumalattarilla. Babyloniassa taas "ilmattaren" (Ninlil) ja hedelmällisyyden jumalattaren (Inanna) roolit ilmeisesti yhdistettiin ensin, ja ne myöhemmässä vaiheessa taivaan jumalattaern atribuutit lisättiin kultissa samassa ylipapitar-kunigattaren hahmossa. Tosin on mainittava, että Udmurteilla ja monilla su-ugreilla oli äiti-maa vs. isä-taivas edelleen sumerilaisittain eroteltuna huolimatta siitä, että äiti-roolissa ilmatar liitettiin taivaalle.

Silti Ilmarisen vaimo, Esteri, oli hedelmällisyyden jumalatar, aivan kuten babylonialasillakin (Mardukilla-Ishtar). Lisäksi Esterin nimi tulee juuri tästä babylonialaisesta Ishtarista. "Ukon" eli Ilmarisen vaimon nimi oli siis Suomesakin Esteri. Ei siis Rauni, joka on myöhempi Länsi-Suomalainen, skandinaavinen lainanimi, johtuen pyhän puun, Pihlajan (ruots. "Rönn", v.sk.i "Raugni") nimestä, joka oli hedelmällisyyttä parantavien ominaisuuksiensa eli marjojen korkean C-vitamiinitason vuoksi Esterin pyhä puu.

Tuontitavaraa siis tämä vanha "muinaissuomalainen" pää-jumalisto (Väinämöistä myöten kuten ylempänä viittasin), Lähi-idästä, kuten nykyinen valtauskommekin.

Vähäisempiin "jumaliin, tonttuihin, haltioihin, shamanismiin, jne. en nyt tässä mene.

Tämän vertailun perusteella on syytä olettaa, että vaikutteet Lähi-idästä tulivat su-ugri-alueelle osittain varhaisemmalla, sumerilaisella ajalla, jota perua on Ilmarisen nimi sekä erilliset tai rinnakkaiset äiti- ja hedelmällisyyden jumalattaret verrattuna myöhempään babyloniaan, mutta myöhempi babylonialainen vaihe vaikutti voimakkaasti, erityisesti Ilmarisen atribuutteihin.

 

'Jumala'-sanastosta

Ilmarista sukulaiskansamme Marit nimittävät nimellä "Jumo". Varhaiskeskiaikaiset bjarmit palvoivat skandisaagan mukaan Vienanmeren rannalla "jumala" nimistä puu-idolia. Koska -la on paikannimimääre, voisiko olla kyse paikasta tai esineestä, jossa juma(luus) uskottiin asuvaksi, siis palvospaikka tai palvonnan kohde?

Sanastosta sen verran, että suomenkielen sana "jumal(a)" on sekin perua etelämpää; muinais-arjalainen "juman", tai "jumash" ("Dzhuman") tarkoitti 'valo', 'valoisa olento' (Kielitieteellisesti j-äänteen muutuminen dz-äänteeksi on ns peruskauraa).

Sana on samaa vanhaa kantajuurta, kuin indoeurooppalaisten kielten päivää/valoa tarkoittava kantasana "djeu", josta tulee päivää ja/tai jumalaa eri kielissä tarkoittavat sanat; "deus", "theos", "daj"(muinaisgermaanin 'päivä', josta suomen viikonpäivien -tai -pääte) ja nykyenglannin "day". Myös suomen kielen sana 'taivas' tulee samasta juurisanueesta arjalaiskielten kautta ("teiwaz"), tosin eri ajalta.

Merkittävää on myös, että seemiläisten kielten kantasana 'päivä', "yom" (y on j-äänne), voidaan katsoa samasta alkukielen sanajuudesta tulevaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Kaikki uskonnothan ovat siinä mielessä tuontitavaraa, että ne perustuvat lapsuudessa alkavaan aivopesuun.

Käyttäjän KrisHyry kuva
Kristiina Hyryläinen

Niinpä. Ne myös määrittelevät aina ihmisen suhteessa johonkin kuvitellun kaltaiseen täydelliseen "jumalaan" sen sijaan, että keskityttäisiin miettimään millainen ihminen ihan oikeasti on ja mitä häneltä voi kohtuudella odottaa.

Markku Kanniainen

Uralilaisilla on sinänsä mielenkiintoinen historia, kuten muinaisuskokin paljastaa. Vaikutteita on aina muinaisesta Intiasta saakka. Myös kielessä tämä diversiteetti on vahvasti esillä, vaikutteita on vähän sieltä sun täältä Uralin/Venäjän eteläpuolelta ja myöhemmin lännempää.

Toisaalta mikä lienee muinaisuskossa "alkuperäisasukkaiden" vaikutusta, mikä taas tuontitavaraa. Henkimaailma tosiaan on ollut niin monipuolista ja monisävyistä että ei siitä nykypäivän tavallinen tallaaja pikaisella vilkuilulla ota mitään tolkkua. Maailmankuva ja tapa käsittää itsensä on ollut tyystin erilainen.

Jaakko Häkkinen

Kirjoituksessa on vinha perä: esivanhempamme ovat saaneet ulkopuolisia vaikutteita jo paljon ennen kristinuskoa.

On kuitenkin muistettava, että luonnonilmiöt yhdistetään (tai on yhdistetty) jumaliin kaikkialla, ja tietty elinkeino vaikuttaa niiden tärkeyteen: esimerkiksi ukkosenjumala on ollut maanviljelijöille tärkeä, koska ilman sadetta pelto ei "hedelmöity".

Äänteellisin perustein on kaukaa haettua yhdistää uralilaisesta kantakielestä juontuva *ilma-sanue Lähi-idän kielten jumaltennimityksiin vain sillä perusteella, että niillä oli samanlainen toimialue.

Suomen alueella *ilma-sanueesta johdettuun uralilaisperäiseen taivaanjumalan nimitykseen on liittynyt vierastakin ryönää, esim. kristittyjen demonisoima Perkele variantteineen periytynee balttien Perkunas-jumalasta (ukkosenjumala; http://archive.is/zY8S), ja myöhemmin kiertoilmauksella Ukko tunnettuun yliseen eli taivaanjumalaan (ehdottamasi slaavilainen yhteys on kyllä mielenkiintoinen) on liittynyt myös germaanis-skandinaavisten jumalten vaikutusta. Unto Salo on kirjoittanut paljon ukkosenjumalasta, jonka tärkeys liittynee nimenomaan maanviljelijöihin.

Agricolan luettelon karjalaiset jumalat on pyritty selittämään pyhimyksistä juontuviksi synkretistisen kauden jumaluuksiksi (Martti Haavio). Monille Kalevalan hahmoille taas voidaan esittää germaaninen tai skandinaavinen alkuperä:
http://www.linguistics.fi/julkaisut/SKY2012/Heikki...

Veli-Pekka Kortelainen

Näinkin,

Sen verran kommentoin, että muinaisvenäläiset palvoivat ukkosenjumalana "Perun":ia, joka on samaa perua kuin tuo "Perkunas" (k ja -as pääte vain pois). Tästä venäjän sanastahan Tuli mieleen, että jos itämerensuomalaisissa kielissä vs permiläiset on lm <-> nm -muunnos, niin olisiko itämeren suomalaisten "Perkules" vastaava muutos "Perkun(a/e)s":ista. Tästä sitten on u vielä mennyt ääntämyssyistä e:ksi ja -s tippunut vielä pois?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Suomalainen muinaisusko on päälinjoiltaan tuontitavaraa ja pääsääntöisesti kaikki uskonnolliset elementit ovat maailmanlaajuisesti yhteisiä vanhojen kulttuurien kanssa. On esimerkiksi melko vaikeaa löytää suomalaisesta mytologiasta jotain symboliikkaa, jota ei voi löytää kreikkalaisesta mytologiasta. Sama perusasetelma, samat tarinat ja samat jumalat ovat eläneet Sumerin Gilgames-eepoksista Kreikan tarustoihin ja Pohjolan skandimytologioihin.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kuinka verrata tuontitavaraa tuontitavaraan? Onko niillä mitään eroa?

Jotenkin nousee muinaisuskosta sellainen kuva, että se oli ennemminkin "Open Sourcea" paikallisilla mausteilla, eli se ei uskontona ollut niin valmis formaatti kuin kristinusko. Vaikka nimiä ja tarinoita on lainattu, se on silti ollut hyvin pitkälti paikallinen, perimätietona eteenpäin annettu maailmankatsomus, joka oli hyvin orgaanisessa suhteessa ympäristöön.

Kristinusko on ihmisen jalustalle nostamista, sen maailmankuvan seurauksena olemme hyvin pitkälle kuilun partaalla monessakin mielessä. Sen lisäksi sekään ei enää hallitse "luomuksiaan".

Kallistuisin siltikin olemaan sillä kannalla, että krisinusko on (todistettavasti) enemmän tuontitavaraa kuin sitä edeltänyt/ edeltäneet.

Lauri Korhonen

Mielenkiintoinen pläjäys aiheesta. Kiitokset.

Jaakko Häkkinen

Antti Ukkonen:
"Jotenkin nousee muinaisuskosta sellainen kuva, että se oli ennemminkin "Open Sourcea" paikallisilla mausteilla, eli se ei uskontona ollut niin valmis formaatti kuin kristinusko."

Erittäin hyvä huomio!
Monijumalaiseen uskontoon oli helppo ympätä uusia jumaluuksia, jos tarve niin vaati tai uusi julle opittiin naapureilta. Eri alueilla, elinkeinonharjoittajilla ja suvuilla uskonnon yksityiskohdat vaihtelivat, kun taas kristinusko annetaan täysin valmiina pakettina.

Jari Reinikka

Tuontitavaraa? No tavallaan. Eiköhän nämä muinaisuskonnot tulleet ihmisten mukana ja uskonto sai omanlaisensa paikalliset piirteensä ajan kanssa.

Veli-Pekka Kortelainen

Juu, siis ensinnäkin tunnustan itse "puolueellisuuteni" tämän vertailun teossa sikäli, että olen vankasti judeo-seemiläisen tradition linjoilla oleva Luoja-Jumalan palvoja ;)

Mutta nämä uskontoantropologiset jutskat on vaan niin herkullista tavaraa, että oli pakko vähän tehdä tällainen, kevyesti vasemmalla kädellä heitetty, vertaileva pläjäys.

Pohjoisempien kansojen yhteys varhaiseen Lähi-idän maanviljely-kulttuurin jumalistoon on sikäli mielenkiintoinen teema, että toistaiseksi sumerin kielelle ei ole pystytty toisaalta vahvistamaan yhtään sukulaiskieltä nyt elävistä kielistä, mutta yhteisiä perussanaston sanoja suomalais-urgilaisten kielten ja varsinkin hunnikielen kanssa ovat unkarilaiset tutkijat löytäneet kosolti, olkoonkin että vakiintunut kielen- ja historian tutkimus pitää niitä humpuukina.

Onhan totta, että antropologit ovat pystyneet jäljittämään noin 200 kantasanan perussanaston, joka on yhteinen kaikille kielille/kielihaaroille. Joskus muinoin kun ihmisillä oli yhteinen kantakieli. Ja virallisenkin tieteen mukaan se populaatio, joka lähti Afrikasta noin 70-50 000 vuotta sitten oli enempi vähempi samaa porukkaa.

Jaakko Häkkinen

Veli-Pekka:
"Juu, siis ensinnäkin tunnustan itse "puolueellisuuteni" tämän vertailun teossa sikäli, että olen vankasti judeo-seemiläisen tradition linjoilla oleva Luoja-Jumalan palvoja ;)"

Mitään puolueellisuutta en onneksi näe sisällössä, vaikken itse samaa monoteistista traditiota seuraakaan.

Veli-Pekka:
"Pohjoisempien kansojen yhteys varhaiseen Lähi-idän maanviljely-kulttuurin jumalistoon on sikäli mielenkiintoinen teema, että toistaiseksi sumerin kielelle ei ole pystytty toisaalta vahvistamaan yhtään sukulaiskieltä nyt elävistä kielistä, mutta yhteisiä perussanaston sanoja suomalais-urgilaisten kielten ja varsinkin hunnikielen kanssa ovat unkarilaiset tutkijat löytäneet kosolti, olkoonkin että vakiintunut kielen- ja historian tutkimus pitää niitä humpuukina."

Joo, nuo sanat ovat liian samannäköisiä voidakseen olla uskottavia: mitä kaukaisemmasta sukulaisuudesta on kyse, sitä erinäköisempiä vastineiden pitäisi olla. Esim. jo suomen ja unkarin vastineet hiiri ~ egér, viisi ~ öt, ydin ~ velö jne. ovat paljon erinäköisempiä kuin oletetut uralilais-sumerilaiset sanayhteydet. Amatöörien virhe on ottaa kaksi sanakirjaa ja etsiä niistä samannäköisiä sanoja, joiden eriävät merkitykset sitten liitetään yhteen aasinsilloin (toki sattumalta samanmerkityksisiäkin löytyy joukosta).
http://www.elisanet.fi/alkupera/Sumeri.pdf
http://www.elisanet.fi/alkupera/Hakola.html

Veli-Pekka:
"Onhan totta, että antropologit ovat pystyneet jäljittämään noin 200 kantasanan perussanaston, joka on yhteinen kaikille kielille/kielihaaroille. Joskus muinoin kun ihmisillä oli yhteinen kantakieli. Ja virallisenkin tieteen mukaan se populaatio, joka lähti Afrikasta noin 70-50 000 vuotta sitten oli enempi vähempi samaa porukkaa."

Noissa uusissa "tutkimuksissa" on onnellisesti sekoitettu sanan säilyminen sanan muuttumattomuuteen - he kartoittavat oikeastaan stabiileja merkityksiä, eivät itse sanoja:
http://www.elisanet.fi/alkupera/Review_Pagel2013.pdf

Todennäköisesti kaikki maailman kielet polveutuvat kyllä samasta kantakielestä, mutta koska kielet ja sanat muuttuvat niin nopeasti, ei ole mitään mahdollisuuksia milloinkaan todistaa asiaa. Korkeintaan jokunen vakiintuneiden kielikuntien välinen sukulaisuussuhde on potentiaalisesti vielä todistettavissa.

Veli-Pekka Kortelainen

Jep, mutta siis ihmiskunnan kulttuurihistoria, varsinkin kirjoitetun historian, puhumattakaan pieniä kyläyhteisöjä järjestäytyneemmistä maanviljelyskulttuureista, on vain tuo 5000-7000 vuotta, joten ei kielten tai sanojen muuttumisen nopeus tällä aikajaksolla vielä ole tutkimuksen tavoittamattomissa, ja nyt siis on kyse kulttuuri- ja sanastolainoista suhteellisen lyhyehkön ajan sisällä.

Liittyen tuohon Suomi-Unkari, juttuun oletko kuullut hunni-kielen tutkijoiden tekemistä havainnoista?

Lainaus:

"Unkarilaiset Ödön Schütz & Csaba Detre "löysivät" jo 70-luvulla Armenian kansallisesta kirjatosta ikivanhoja , 500-luvulle meneviä Hunnin kielisiä tekstejä. Mikä vielä ihmeellisempää olivat nuo tekstit käännetty muinaiselle armenian kielelle!

Samanlaisia tekstejä löytyi lisää Iranin valtiollisesta kirjastosta. Nämä tekstit olivat myös kaksikielisiä ja ne olivat peräisin suunnilleen vuodelta 500.

Tärkeimmiksi nousivat Codex Isphahan sekä Codex Cretensis, molempia säilytetään nykyään Iranissa vaikka molemmat ovat armenian kielisiä.

Teksteistä löytyy noin 400 hunnin kielistä sanaa ja muutama lausekin. Ohessa joitakin esimerkkejä (viite 1).

Hunni(500ad) Unkari(2007ad) Suomi(2007ad)

Kezi Keez Käsi
Szirti Sziv Sydän
Veri Ver Veri
Vezi Vez Vesi
Vijos Ijos Jousi
Kala Kal Kala
Kutha Kutya Koira

Lopetan vertailun tarkoituksella koiraan. Koira nimittäin on sangen on uusi nimitys koiralle. Alunperinhän se tarkoittaa urospuolista eläintä (so. koiras). Alkuperäinen nimitys koiralle on kutja."

Alkuperäisen tekstin kirjoittajalla on "hypoteesi" että hunni-kieli olisi ollut ugrilainen tai jopa volgansuomalainen(?) kieli, eikä turkinsukuinen. Mene ja tiedä...

Off-topic: Tuo lainauksen "kutja" on mielenkiintoinen sana sikäli, että lapsuudessani Kainuussa vielä vanha väki nimitti koiruuksia tekeviä tai "koiranleukoja" eli ihmisiä, jotka pilke silmäkulmassa irvailivat/vinoilivat "kutjakkeiksi". Samoin leikkivää koiraa, joka haastoi isäntäänsä leikkiin (takaa-ajoon/kepin vetoon) kuulin sanottavan "koiran kutjakkeeksi".

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Mainio tietopläjäys, kiitos.

Havaintosi ukkosen vaikutuksesta ymmärrystään hakevaan ihmishahmoon on merkittävä, onhan tuollainen tajuamaton valoshow ollut valtavan ihmetyksen aihe. Kuinka pitkälle ajanlaskuun se onkaan vaikuttanut selittämättömyydellään? Kenties 1600 -luvulle, kenties 1700-luvuille asti?

Olisihan kummallista, jos ei tuollaisille ilmiöille olisi haettu selityksiä "yliluonnollisista" syistä, joita nykytiedon kavanttimekaniikka ja sähkö jopa sinänsä olivat tuolloin.

Uskiksien kannattaisi todellakin saada yhteiskunnan varoin todellisuusterapiaa, jolla heidän tyhjään perustuvan keinotekoisen uskomusmaailmansa romahtaminen nykyajan tiedon perusteilla saataisiin pehmennettyä siedettäväksi.

Toki uskomisen jatkaminen on vaihtoehto, olkaa hyvä vaan. Mutta ehkei kannata enää niin kauheasti huudella tyhjää.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Mielenkiintoisinta on sekin seikka, että muinaiset, että nämä nuoremmat uskonnot ovat lähtöisin taivaan, auringon, ja tähtien tarkkailusta. Ilman tila hallitsi.

Olen jostain lukenut, että Kalevalan voi tosiaan yhdistää muinaisiin jumaluuksiin, tai mitä ne tarinat sitten edustaakaan. Aikakausi oli härän aikaa,kuten astrologia osoittaa.

Nyt elämme kalan aikaa, joka kestää noin 2500 vuotta, niinpä meillä on symbolina
kalan kuvio kristinuskonkin mukaan.

Tarinat ovat periytyneet joka maassa omina muotoinaan. Ihmiset liikkuivat paljon
paikasta toiseen silloinkin, niinkuin nytkin.

Kalevala on osa kaikkien perimätietoa, joka piti kirjoittaa novellina, koska
kirkko ei olisi sallinut toisenlaista näkemystä. Mikään ei siis ole muuttunut
tässäkään suhteessa!

Toimituksen poiminnat