Vihreä liike: Hyvästi Koijärvi - Tervetuloa korruptio ja hämärämiehet

Perjantain 1.4. Ilta-Sanomissa (s.6) oli isot lööpit Anni Sinnemäen uudesta miesystävästä, jonka nimeä ei mainittu jutussa, mutta joka voidaan tunnistaa Italialaiseksi uusmarxilaisen No Borders -liikkeen tausta-agitaattori Anton Montiksi.

Vuosituhannen taitteessa Anton Montista tuli joidenkin suomalaisen nuorisoaktiivien taustaideologi. Hänen opetuslapsikseen hakeutui mm. Tapio (Jaakon poika) Laakso ja Markus Drake.

Monti on hyvin hämäräperäinen ja ovela kaveri, joka on onnistunu pitämään usein jopa nimensä piilossa, vaikka on ollut mukana hyvin monessa tapahtumassa. Hän on se, joka toi Italiaisen autonomisen marxismin aatteen Suomeen. Kyseinen aatesuuntaus on vaikuttanut hyvin vahvasti prekariaatti-liikkeeseen ja No Borders eli Vapaa liikkuvuus verkoston juurtumiseen Suomeen, joiden taustalla Monti on häärinyt.

Tapio Laakso on ollut yksi keskeisiä No Borders -liikkeen asiamiehiä Suomessa, ja on tullut tunnetuksi Vihreiden Nuorten puheenjohtajana, kuten Markus Drakekin, ja on sittemmin toiminut mm. Anni Sinnemäen neuvonantajana.

Mikä mies on siis Anton Monti? Hänellä on selvästikin paljon verkostoja ja kulissien takaista valtaa, ainakin Vihreissä. Hänen kätyrinsä Tapio Laakso on ollut mm. taustaorganisaattorina vuoden 2004 EuroMayday tapahtumassa, jonka yhteydessä toteutettiin ns. varastamiskampanja, kohdistuen mm. Alkon tuotteisiin. Tämä lienee ollut keskeinen meriitti, jonka nojalla Laakso pääsi myöhemmin Sinnemäen avustajaksi? Nyt kun Sinnemäen ja Montin intiimi suhde on tullut julki, niin voi sanoa että ympyrä on sulkeutunut

Ilta-Sanomissa Anton Monti kieltää kaikki yhteyden Italialaiseen Punaiset Prikaatit terroristijärjestöön, mutta Image-lehden loppukesästä 2006 aktivisteista tekemässä artikkelissa mainitaan mm. Montin kehuskelleen tuntevansa Antonio Negrin, joka on istunut pitkän vankeustuomion terroristijärjestön taustaideologina.

Keskeinen ideologia, jota Negri, Monti, Laakso ja Drake ovat ajaneet, on No Borders aate eli ajatus vapaasta liikkuvuudesta. Suomen tapauksessa No Borders aate koskisi käytännössä kaikkein eniten Venäjän vastaista rajaa, mikä herättää ikäviä mielleyhtymiä Tapion isän Jaakko Laakson poliittisiin päämääriin.

Ekologisesta näkökulmasta katsottuna Vihreiden omaksuma No Borders eli Vapaa liikkuvuus ideologia on hyvin tuhoisa aate. Kun väestö siirtyy lämpimämmistä maista pohjoiseen, jopa arktiseen, energia-intensiivisen ja korkean elintason yhteiskunnan alueelle, lisää se roimasti energian ja raaka-aineiden kulutustasoa, mikä entisestään pahentaa ympäristön tilaa niin pohjoisessa kuin kehitysmaissakin.

Johtuen juurikin tästä edellä kuvatusta syystä ja erimielisyydestä Vihreiden vapaan liikkuvuuden ideologian suhteen, erosi tohtori Eero Paloheimo Vihreistä (Linkki). Hän ruotiikin varsin roimalla kädellä Vihreän liikkeen nykytilaa ja etääntymistä omilta juuriltaan. Hän on todennut mm. "Minustakin on kivaa, että katukahvilassa Espalla on kesäisin monenkirjavaa jengiä, muttei se riitä perusteeksi tuhoisalle maailmanlaajuiselle trendille." Eero Paloheimo on saanut mainetta ns. Kiinan ekokaupunkihankkeiden taustamiehenä, ja on maailmanlaajuisella tasolla merkittävämpi henkilö kuin yksikään muista Suomen vihreistä.

Hämärämiehet ovat siis hiipineet Vihreän liikkeen ytimeen, ja liike on vieraantunut juuriltaan.

Kiusallisin kotimainen ilmiö Vihreiden kannalta lienee kuitenkin korruptio ja "maan tapa". Monilta on varmaan mennyt ohi tämä kirjoitus (Linkki), jossa Vihreästä liikkeestä erotettu entinen sipoolainen kunnanvaltuutettu ja pitkän linjan luontoaktivisti Raimo Laakia kertoo, mitä tapahtui kun hän nosti äläkän tapauksesta, jossa Sipoon kunta sähläsi jäähallihankkeen, jonka Vihreät olivat siunanneet.

Lyhyt selostus tapauksesta löytyy tästä linkistä.

Video tapauksesta, joka kannattaa katsoa, löytyy tästä:

Kyseisessä tapauksessa homma alkoi siitä kun mies tutki Sipoon kunnanvaltuutettuna erästä satunnaista "maan tavan" mukaista kunnallista hanketta, joita löytyy Suomessa vähän joka puolelta, eli jossa kunta kaikessa hiljaisuudessa päätti vastata kustannuksista hankkeessa, jossa yksityinen rahoittaja jättäytyi pois, vaikka kyseessä oli avustuspetos, ihan vain "pelastaakseen" kasvonsa.

Raimo Laakia teki asiasta tutkintapyynnön ja vei asian oikeusviranomaisille. Kunnanvaltuusto ja vihreiden paikallisryhmä ei hyväksynyt asiaa, vaan koitti saada Laakian vetämään paperinsa pois, ettei asiaa tutkittaisi. Laakia ei suostunut, koska hän ei halunnut tukea "maan tapaa". Seurauksena paikalliset Vihreät erottivat hänet valtuustoryhmästä. Laakia valitti asiasta Vihreiden puoluetoimistoon. Myös Sipoon Vihreiden valtuustoryhmä valitti Laakiasta puoluetoimistolle.

Seuraus oli, että Laakia erotettiin puolueestaan, puoluesihteeri Panu Laturin ja Risto Kankaanpään toimesta. Siis juuri saman Panu Laturin, joka lanseerasi (kopioi) Vihreiden "Rötösherrat kuriin"-kampanjan(!) Korruption vastustaminen johti siis potkuihin puolueesta. Näin tehtiin siksi, että Laakian valitus jäähallihankkeesta nosti esiin asian, joka on kiusallinen puoluejohdon kannalta, nimittäin sen, että Vihreät ovat muuttuneet samanlaiseksi "maan tapaa" noudattavaksi puolueeksi kuin esimerkiksi Kepu.

Tapaus on erityisen nolo puoluesihteeri Laturille, ja siksi Vihreät eivät luultavasti tule antamaan helpolla periksi. Tähän asti puolue on koittanut vaieta tapauksen systemaattisesti kuoliaaksi, mikä ei kuitenkaan pysäytä Raimo Laakiaa.

Laakia kun ei anna periksi, kuten vanhoilla Koijärvi-aktivisteilla ei ole tapana antaa. Tämän joutui toteamaan myös taistolaiset ja KGB:kin, kun Laakia organisoi Suomen Puola-solidaarisuus -tukiliikettä. Laakia on wanhan linjan Vihreä, sillä hän on oli mukana jos Kessi- ja Koijärvi-liikkeissä, sekä autoilua vastustaneessa Jalkaliitossa.

Korruption peittely ja taistelu suoraselkäistä Koijärvi-veteraania vastaan on oireellista, ja kertoo Vihreiden muuttumisesta. Erityisesti tätä alleviivaa vanhojen taistolaisten ja marxistien sekä heidän jälkikasvunsa kukkiminen puolueen johdossa sekä taustalla, samaan aikaan kun Vihreän aatteen henkisiä juuria ollaan katkomassa.

Taistelussa Raimo "Koijärvi" Laakiaa vastaan tiivistyy puolueen henkinen irtisanoutuminen omasta taustastaan. Paljon on vettä virranut Koijärven laskuojassa sen jälkeen, mistä kertoo Vihreiden venkoilu ydinvoimakysymyksessäkin.